Kuusi minuuttia vai kuusi tuntia - hetkeen tarttumisesta ja oikeiden asioiden tekemisestä

Lenkillä kuuntelemani ajanhallinnan asiantuntijan Laura Vanderkamin esitys TEDWomen-tapahtumassa kiteytti hyvin, mitä olen halunnut kirjoittaa suomalaisesta työajanpidennyksestä. Vanderkam kertoi havainnoistaan, joita hän on tehnyt tutkiessaan kiireisten ihmisten ajankäyttöä.

Aikaa merkityksellisille asioille

Vanderkam ei tehnyt eroa työn tai vapaa-ajan välillä. Hän puhui yleisesti ajanhallinnasta sen kannalta, miten elämässä ehtisi tehdä itselle merkityksellisiä asioita.

Viikossa on 168 tuntia. Se on rajallinen määrä, mutta Vanderkamin mukaan aika on kiireisillä ihmisillä luonteeltaan joustavaa. Kyse on jatkuvasta valintojen tekemisestä sen kannalta, mitä haluaa saavuttaa ja miten elää omaa elämäänsä.

Minulla on jäänyt mieleen, kuinka kirjailija Märta Tikkanen kertoi jossakin yhteydessä vuosia sitten, miten hän pienten lasten äitinä saattoi kirjoittaa vaikka vain 15 minuutin pätkissä. Omaa aikaa oli vähän, mutta halu kirjoittaa oli niin suuri, joten teksti syntyi pieninä puroina.

Kuusi tuntia voi olla enemmän

Suomessa tehtiin päätös lisätä vuosittaista työaikaa kolmella päivällä. Samaan aikaan Ruotsissa on tehty useilla eri toimialoilla kokeiluja kuuden tunnin työpäivästä. Kuuden tunnin työpäivä on herättänyt huomiota, ja esimerkiksi brittiläinen The Guardian -lehti on kirjoittanut siitä paljon.

Ruotsissa lyhyempi työpäivä on karsinut tekemisestä turhia rönsyjä. Työnteko on intensiivisempää ja siinä keskitytään olennaiseen. Työntekijälle jää enemmän aikaa omille harrastuksille, viettää aikaa perheensä tai ystäviensä kanssa. Kun aikaa jää aikaa muullekin elämälle, saa se aikaa positiivisen oravanpyörän: mieli on työssä kirkkaampi, vireämpi ja ajatukset tuoreempia.

Lyhyempi työpäivä on parantanut henkilöstön tyytyväisyyttä, vähentänyt sairauspoissaoloja, parantanut työn laatua ja lisännyt työnantajan vetovoimaa.

Voiko työt tehdä fiksummin

Ja toisaalta, varsinkaan tietotyötä on vaikea rajata työpaikalle, tiettyyn tuntimäärään, aikaan ja paikkaan. Lisääntynyt vapaa-aika on työnantajan näkökulmasta mainio keino tarjota työntekijälle tilaisuuksia saada hyviä oivalluksia ja kehitysideoita.

Kuuden tunnin työpäivä ei ole se ratkaisu kaikkialle, mutta on hyvä esimerkki työn tekemisen kehittämisestä. Hyvä esimerkki on göteborgilainen Toyotan huoltokeskus, jossa ei ehditty palvelemaan asiakkaita toivotulla tahdilla. Työpäivä lyhennettiin yli vuosikymmen sitten kuuteen tuntiin kahdeksan tunnin palkalla, joka mahdollisti työn tekeminen kahdessa vuorossa ja työvälineiden hyödyntämisen tehokkaammin. Henkilöstö on tyytyväisempää ja työn tuottavuus sekä laatu paranivat.

Auttavatko tavoitteet tekemään valintoja

Kilpailukykysopimuksen ajattelutavassa on vialla se, että ajatellaan työn tuottavuuden kulkevan käsi kädessä työssä vietetyn ajan kanssa. Työajan pidentämisen sijaan työn tuottavuus lisääntyy sillä, että tehdään asioita, jotka vievät haluttuun suuntaan. Loppujen lopuksi päästään siihen, että tavoitteiden tulee olla selkeitä. Jotta voi esimerkiksi varastaa pienet luppohetket kirjan kirjoittamiseen, jos se on asia jota elämältä haluaa!

P.s. Konkreettinen vinkki tekemisen flown parantamiseen on Pomodoro-tekniikka: tee lista työtehtävistä, joita haluat tehdä päivän aikana, tee töitä 25 minuutin jaksoissa, pidä väleissä lyhyt tauko tehden jotain muuta ja jatka. Jos mieleen tulee jokin uusi työasia, lisää se listalle odottamaan. Pomodoro auttaa keskittymään ja pitäytymään siinä, mitä on tekemässä sopivan pituisissa jaksoissa. Muutaman minuutin tauko jaksojen välissä tehden jotain muuta pitää aivot vireinä.