Saisinko yhden palautteen, kiitos!

Olkapääni meni jokin aika sitten joogatunnilla pois sijoiltaan vanhan urheiluvamman seurauksena. Pääsin onnekseni huippuhyvän kirurgin operoitavaksi. Ja kuten sen kaltaisen operaation jälkeen tyypillisesti käy – olkapääni liikkui sulavasti kuin kulmarauta.

Käynnistyi useamman kuukauden kuntoutusjakso: venytysliikkeitä, hitaalta tuntuvaa edistymistä sentti kerrallaan, edistymisen tuskastuttava pysähdysvaihe, kehityslaakson ylitse pääseminen, voimaharjoitteita kuminauhalla, lopulta painoilla, edelleen venyttelyä. Ja ennen kaikkea peliä oman mielen kanssa: uskallanko luottaa siihen, että uusi olkapää ei menekään enää sijoiltaan vaikka sitä venyttäisi äärimmilleen.

Kontrollikäynnit päättyivät juuri. Kannustavana tukena ollut fysioterapeutti sanoi, että oikeastaan yksi hänen tärkeimmistä tehtävistään on tehdä kehittyminen näkyväksi. Saada hitaalta tuntuvan edistymisen kanssa tuskaileva uskomaan siihen, että eteenpäin mennään.

Ja se on niin totta. Tein lähtöä vastaanotolta ja tässä kohtaa mieleni laukkasi pohtimassa palautekulttuurin tärkeyttä. Säännölliset käynnit fysioterapeutin luona muodostivat itselleni etappeja, joilla sain kuulla, mikä oli muuttunut edellisestä kerrasta. Työssäkin kaipaamme palautetta, jotta saisimme varmuutta tekemämme työn oikeasta suunnasta. Mitä muut ovat mieltä vetämästäsi projektista, kehittämästäsi tuotteesta, kirjoittamastasi artikkelista… Palaute auttaa arvioimaan, mikä toimii, kaipaako jokin kohta viilaamista ja loppujen lopuksi sitä, onko tekemämme työ merkityksellistä.

Suurimmat odotukset palautteen saamiseksi suunnataan usein oman esimiehen suuntaan. Se on toki osa esimiesroolia ja valmentavan otteen taitava esimies osaa antaa sparraavaa palautetta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja isompaan kuvaan. Monin kerroin vaikuttavampaa kuitenkin on jos palautetta virtaa jatkuvasti ja eri suunnista.

Millä keinoin sen palautteen sitten saa virtaamaan?

Rakenna luottamusta, joko esimiehenä tai työyhteisön jäsenenä. Uskon, että luottamusta syntyy aidolla ja mahdollisimman avoimella viestinnällä, sillä että työyhteisössä keskustellaan jatkuvasti yhdessä ja päätösten perusteet kerrotaan läpinäkyvästi. Ja myös sillä, että ihmiset oppivat tuntemaan toisensa, hieman enemmänkin kuin vain työtovereina.

Panosta tiimityön kehittämiseen. Hyvän palautekulttuurin yhtenä kivijalkana tuntuu olevan se, että työyhteisö haluaa vilpittömästi auttaa toinen toistaan pääsemään parhaaseensa, koska viime kädessä lopputulos on yhteisen työn tulos. Kun tiimin yhteistyö toimii, tekemistä ajaa eteenpäin yhteinen halu päästä maaliin.

Rakenna palautteen antaminen osaksi tekemistä. Ketteristä menetelmistä saa hyviä ideoita siihen, miten palautteen antamisen voi sisällyttää osaksi normaalia toimintaa. Retrospektiivit ovat tiimille hyvä keino arvioida yhteistä työskentelyä ja toimintamalleja projektin jälkeen. Yksittäisessä projektissa voi käyttää säännöllisesti pidettäviä demo-tilaisuuksia, joissa siihenastista työtä esitellään ja muu tiimi pääsee antamaan siitä arvokasta palautetta.

Palaute ei saisi olla kerran tai kahdesti vuodessa annettavaa erikoisherkkua vaan jokapäiväistä, hyvää aamupuuroa. Ja ensi alkuun palautteen saa virtaamaan esimerkiksi sillä, että sitä pyytää ja alkaa antaa itse. Parhaimmillaan ympärillä oleva tiimi toimii hyvänä peilinä omalle työlle, auttaa suuntaamaan tekemistä oikeaan suuntaan ja tekee kehityksen näkyväksi.